Tervetuloa tutustumaan kennelini boksereihin, kasvatustyöhöni ja minuun. Olen kahden pienen lapsen äiti, jonka sydän sykkii aviomiehen ja lasteni lisäksi boksereille. Kotona meillä asustaa bokserineiti Lempi. Lisää historiastani rodun parissa löydät alhaalta kirjoittamastani kasvattajaesittelystä Bokseri -lehteen 3/17.
Minulle kasvatustyö on rakastakin rakkaampi harrastus leipätyöni ollessa ”kaupantäti”. Minulle tärkeää kasvatustyössä on luonne ja terveys, mutta myös ulkonäkö. Kasvattamiseni on hyvin pienimuotoista ja tarkoitus on pitää se sellaisena. Uuteen kotiin pentu lähtee luotani kattavan pentupaketin, hoito- ja ruokinta ohjeiden, penturuokasäkin, rakastavan kasvattajan elinikäisen tuen, pentutestauksen, eläinlääkärin tarkastuksen, mikrosirutuksen, rekisreritodistuksen sekä Kennelliiton hyväksymän sopimuksen kera.
-Joanna
Pentuja
Ei pentuja tällä hetkellä. .
Kasvattajaesittelyni Bokseri 3/17 -lehdessä
SOLEVITA'S Pentueita 4 (5. tulossa lokakuun alussa) Pentuja yhteensä 20 Ensimmäinen pentue 2008 Kennelnimi vuodesta 2011
Hei, olen Joanna Laitinen, reilu kolmekymppinen kahden pienen lapsen äiti Jyväskylästä, jonka sydän sykkii aviomiehen ja lasteni lisäksi boksereille. Edellämainittujen lisäksi kanssamme asustaa bokseripoju Ukko, EE JMVA, LV JMVA, LT JMVA, BALT JMVA, EE MVA, LV MVA, LT MVA, BALT MVA, BY MVA, MD MVA, CY MVA, ME MVA, ME GR MVA, MEDT MVA, C.I.E. Bon Dzhorno Sole Mio To Frontera's, 7,5 v.
Minulle kasvatustyö on rakastakin rakkaampi harrastus leipätyöni ollessa "kaupantäti", josta olen nyt äitiyslomalla. Tärkeintä kasvatustyössäni on bokserin luonne ja terveys, mutta myös ulkonäkö. Kasvatustyöni on hyvin pienimuotoista ja tarkoitus on pitää se sellaisena. Ensimäinen pentueeni syntyi vuonna 2008 ja kennelnimen sain vuonna 2011. Kennelnimi Solevita's juontaa juurensa Ukon, Bon Dzhorno Sole Mio To Frontera's, ja edesmenneen kantanarttuni Evita della Rocca Costanza'n nimistä. Lisäksi sole tarkoittaa aurinkoa ja vita elämää, ovathan bokserit elämämme aurinkoja. Historiaani rodun parissa Rakkauteni rotuun syttyi jo lapsuudessa. Vanhempieni ystäväpariskunnalla oli suuri punakeltainen bokseriuros nimeltään Amor. Amor oli lempeä, ihastuttava ja aina iloinen sekä lapsiystävällinen. En tavannut Amoria kovin monta kertaa, ennen kuin pariskunnan piti siitä luopua maasta muuttamisen vuoksi, mutta rakkauteni rotuun syttyi. Ensimmäisen oman "bokserini" ostin vuonna 2001. Polte saada oma koira oli niin suuri, että tein nuorena 17-vuotiaana koiran hankinnan kannalta kaiken väärin. Niinpä Keltaista-Pörssiä selaten löytyi Jeppe. Se tuli Virosta ja oli paperiton sekä mitä todennäköisimmin myös sekarotuinen. Luonne oli pienellä bokseri-mix herralla mitä ihanin ja koulutettavuus mitä mainioin. Tiesin rakastuneeni oikeaan rotuun. Valitettavasti Jeppe sairastui hyvin varhain lonkkavikaan ja jouduttiin lopettamaan jo 11 kk iässä. Vahingosta viisastuneena otimme seuraavan bokserini aviomieheni Villen kanssa suomalaisesta Ariodante's kennelistä. Otto, Ariodante's Challenger, tumma tiikeripoika oli suloinen luonteeltaan ja tottelevainen. Kävimme sen kanssa jonkin verran näyttelyissä. Otolla todettiin toisen rokotuksen yhteydessä sivuääni ja ultrassa rakenteellinen sydänvika. Jouduimme luopumaan Otosta talvella 2004, 2 v ja 3 kk ikässä. BH Evita della Rocca Costanza eli kotoisammin Iida tuli minulle sijoitukseen keväällä 2004. Iidan kanssa harrastimme henkilöhakua ja suoritimme BH-kokeen sekä kävimme hakukokeessa, tuloksena 200p. Iida oli erinomainen koulutettava ja nopea oppimaan. Valtavan miellyttämisen halun omaavana kutsuimmekin sitä mieheni kanssa monesti leikillä "ihmisen mieleksi". Iidan tytär Alma, Ariodante's Diamond Mine, tuli minulle sijoitukseen kesällä 2007. Tuo pusutyttö oli aina iloinen ja hyväntuulinen. Jälkikäteen täytyy ihmetellä kuinka positiivinen luonne Almalla olikaan, kaikista kivuistaan huolimatta. Alman kanssa kävimme jonkin verran näyttelyissä, mutta kesällä 2009 alkoi Alma ontua. Aluksi vian luultiin olevan lonkissa, mutta röntgenkuvassa todettiin spondyloosia koko selkärangan alueella. Silloittumia oli lapaluista häntäluuhun asti. Nikamat lapaluista kaularankaan olivat täynnä nokkia, vain kaularanka oli puhdas. Otatimme vielä magneettikuvat, joista selvisi, että spondyloosi aiheutti välilevyn pullistuman. Pullistuma painoi selkäydintä ja jalkaan menevää hermoa. Alma lopetettiin pian diagnoosin jälkeen heinäkuussa 2009, 2 v 3 kk iässä.
Oton, Iidan ja Alman aikoihin asuin Tampereella. Tuolloin tutustuin yhdistystoimintaan, liityin bokseriyhdistykseen ja olin mukana Tampereen alaosaston johtokunnan jäsenenä muutaman kauden. Tulipa sitä vedettyä Tampereen alaosaston lehteäkin jokunen vuosi ystäväni Katja Niemen kanssa. Tampereella tutustuin myös palveluskoiratoimintaan ja sainkin olla jäsenenä aktiivisessa ryhmässä, joka harrasti henkilöhakua. Ihania muistoja. Noihin aikoihin kipinä kasvattamisesta alkoi kyteä sisälläni. Iidan toisesta pentueesta, joka oli ensimmäinen oma pentueeni, jäi kotiin kasvamaan ZTP, AD, MD JMVA, BY JMVA, MD MVA Pearl Seeker's Cashmere, Etta. Tämä tumma ja tulinen neiti oli sopiva sekoitus isäänsä ja äitiään. Harrastimme Ettan kanssa näyttelyitä, suojelua, jälkeä ja tottista. Valitettavasti Ettalla todettiin munuaisvika kesäkuussa 2011, josta johtuen jouduimme luopumaan siitä heinäkuussa 2011, 2 v 7 kk iässä. Keväällä 2010 meille saapui Pietarista EE JMVA, LV JMVA, LT JMVA, BALT JMVA, EE MVA, LV MVA, LT MVA, BALT MVA, BY MVA, MD MVA, CY MVA, ME MVA, ME GR MVA, MEDT MVA, C.I.E. Bon Dzhorno Sole Mio To Frontera's, tuttavallisemmin Ukko. Tämä tumma täystypistetty hurmuri on valloittanut sydämiä kaikkialla missä se kulkeekaan. Ukon kanssa olemme harrastaneet omaksi iloksi näyttelyitä, suojelua, jälkeä ja tottista. Ukon kanssa oli tarkoitus mennä ZTP testiin ulkomaille ja kävimmekin Leskelän Mikan treeneissä kokeilemassa, kuinka testiin kuuluva suojeluosuus sujuu testin omaisesti; vieraassa paikassa ja vieraalla maalimiehellä. "Toiseksi paras bokseri, mitä olen treenannut", totesi Mika treenin jälkeen. Aloin odottamaan esikoistani ja testiin meno jäi. Tällä hetkellä herra hoitaa kotikoiran virkaa ja odottelee veteraanikehiin pääsyä.
Syksyllä 2011 perheemme kasvoi, kun MH, BY MVA Zhatinne de Casa los Azahares, eli Aino, saapui Espanjan Sevillasta. Lähestyin Ainon kasvattajia, kun näin astutuksen silloisella boxernews-palstalla. Ihastuin Ainon upeaan sukutauluun, jossa oli paljon niitä koiria, joiden kuvia olin netistä kaiholla katsellut; Saverio di Soragna, Nick de Ruphete, Thor de Borelcan. Onnistuin saamaan heidät suostumaan pennun myyntiin tänne kauas pohjolaan. Suurin toivein odotin Ainosta uutta linjaa kasvatukselleni. Ainon kanssa harrastimme hieman näyttelyitä ja suojelua. Tarkoituksena oli ZTP testin suoritus. Kasvatustyön kivinen taival Vaikka en ole ehtinyt vielä kovin montaa pentuetta kasvattamaan, on kasvatustyö osoittanut minulle jo sen kivisen puolensa. Ensimmäinen pentueeni rekisteröitiin ystäväni Kaisa Korpelan ja Kari Lähteen Pearl Seeker's kennelnimelle, koska minulla ei ollut vielä omaa kennelnimeä. Pentue syntyi 1. joulukuuta 2008 ja siinä oli isänä Miisa ja Kari Laukan omistama tumma ja komea IP1, JK2, FI MVA Zeffiro No Akacisa. Iida, BH Evita della Rocca Costanza, jouduttiin keisarinleikkaamaan, koska kohtu ei vain jaksanut supistella. Pentuja syntyi 8 (6n + 2u). Kaiken piti olla hyvin ja ehdin jo laittamaan ystävilleni viestiä siitä, kuinka onnellinen olin noista kahdeksasta tuhisijasta. Hetken päästä tuli kuitenkin hoitaja kertomaan, että Iidan sydän on pysähtynyt ja he yrittävät elvyttää sitä leikkauspöydällä. Iida menehtyi kuitenkin 4 v 10 kk iässä. Siinä minä nyt olin, aloitteleva kasvattaja, kahdeksan vastasyntyneen pennun kanssa vailla emokoiraa. Hetki, jonka piti olla niin onnellinen, sai valtavan surullisen käänteen. Suru oli musertava, mutta pennut tarvitsivat minua kipeästi. Sain valtavasti surunvalitteluja, tsempityksiä ja myös avuntarjoamisia. Isoimmat kiitokset avunannosta ansaitsevat Eve Saranpää, Pirkko Dima ja Mildred Netzel. Pyyteettömästi Eve toi meille keinoemon Valsängen's Magdan, joka oli juuri saanut päätökseen oman pentu-urakkansa. Magda oli jalostuslainassa Ruotsista Mildred Netzel'ltä. Pirkko Dima otti pennuistani 2 urosta ja 2 narttua luokseen kasvamaan noin neljän-viiden viikon ajaksi samana päivänä syntyneiden kolmen oman pentunsa lisäksi. Ensimmäiset viikot olivat raskaat. Magda oli pentujen kanssa hellästi, vaikka siltä ei tullut maitoa enää kovin paljon. Kotiin jääneet pennut pitikin ruokkia tuttipullolla muutaman tunnin välein yötä päivää parin viikon ajan. Noin tunnin verran meni aina tuon kvartetin ruokintaruljanssissa; emonmaidonvastikkeen valmistus tuttipulloihin, pentujen syöttäminen, niiden pissittäminen ja kakattamien. Univaje tuolloin oli aika iso. Raskasta oli myös epätietoisuus siitä, mihin Iida kuoli. Sydän, joka oli pettänyt keisarinleikkauksessa, oli tutkittu ultralla terveeksi. Kului yli 1,5 kuukautta, kunnes Eviran lausunto saapui. Se oli musertavaa luettavaa. Iida oli menehtynyt eläinlääkärin hoitovirheeseen. Leikkauksessa käytetty keuhkohengitysputki oli työnnetty liian syvälle ja vain toinen keuhkoista oli saanut happea ja toinen ei ollenkaan. Terve sydän ei kestänyt tätä ristiriitaa - niin turha kuolema. Tästä pentueesta jäi kotiin ZTP, AD, MD JMVA, BY JMVA, MD MVA Pearl Seeker's Cashmere, Etta ja sijoitin siskon Clichen. Kasvatustyön jatkamista en suunnitellut enää Ettalla selkätuloksen saavuttua. Ettalla oli SP4 selkä, joskin täysin oireeton. Myös sen sisaruksissa valitettavasti ilmeni spondyloosia ja munuaisvikaa. Tästä syystä päätin luopua Ettan siskon, Pearl Seeker's Cliche'n jalostusoikeudesta. Näin kantanarttuni Iidan linja sammui. Minun ja Mildredin välille kehittyi syvä ystävyys ja sainkin käyttää jalostukseen Magdan tytärtä, KORAD Fresser's Diamond'a, Majaa, A-pentueeseeni. Isänä pentueessa oli saksalaisia linjoja oleva Fashion-Guy v. Khanbalic. Kun synnytyksen aika lähestyi, pyysin lähelläni asuvaa bokserikasvattajaa Sanna Savolaista tulemaan tukihenkilöksi, kun h-hetki koittaa. Aikamme odottelimme ja emä kyllä supisteli, mutta pentuja ei kuulunut. Päätin lähteä viemään emää eläinlääkäriin. Emme ehtineet mieheni kanssa kuin autoon, kun ensimmäinen pentu syntyi automme takakonttiin. Se sai lempinimen Corsa, auton mukaan. Maja synnytti loput pennut syliini pentulaatikossa ja oli onni seurata niin työlleen omistautunutta äitikoiraa, joka hoivasi kolmea (2u + 1n) pentuaan todella antaumuksella. Olin aikaisemmin luvannut, jos pentueeseen syntyy narttu, muuttaa se Mildredin luokse Ruotsiin. Tuo narttu, Solevita's Amethyst saikin viime vuonna kivan pentueen Ruotsissa Roxmo's kennelissä.
Majalla yritin pari kertaa tehdä uutta pentuetta siinä kuitenkaan onnistumatta. Ensin Maja siemennettiin Nicos v.d. Burg Singidunumilla, jääden kuitenkin tyhjäksi. Sitten myöhemmin Hashish v. Jess Box astui sen. Maja ultrattiinkin kantavaksi, mutta mitä ilmeisimmin loi pennut jossain vaiheessa, koska niitä ei koskaan syntynyt. MH, BY MVA Zhatinne de Casa Los Azahares'n, kotoisammin Ainon, hain Espanjasta nimenomaan jalostusnartuksi. B-pentueen isäksi valitsin varttuneemman uroksen SEJV -06 K'Capone Floyd Fender Eddan. Valitettavasti tämän pentueen kohdalla synnytys päätyi jälleen sektioon. Kotiin sain viedä tällä kertaa emän lisäksi neljä kaunista keltaista narttupentua. Aino hoiti pentujaan hyvin. Kuitenkin eräänä iltapäivänä pentujen ollessa 5 viikon ikäsiä äitini, joka oli tullut ruokkimaan pentuja minun ollessa töissä, soitti ja kysyi, oliko Aino ollut aamulla kunnossa. Vastasin hänelle, että kyllä oli ollut. Äitini sanoi, että Aino vaikuttaa nyt todella kipeältä. Tullessani illalla kotiin havaitsin saman. Vein todella heikkokuntoisen Ainon eläinlääkäriin, jossa sitä yritettiin hoitaa. Aino oksensi ja ripuloi rajusti eikä sitä saatu edes nesteytettyä, sillä suonet olivat niin haperot. Mitään ei ollut tehtävissä. Aino oli päästettävä pois. Oli musertavaa jälleen menettää äkillisesti pentujen emo ja rakas lemmikki. Sijoitin tästä pentueesta Solevita's Bejewled'n, Kertun. Ma Baker's kennelistä ostin jalostusnartuksi Ukon tyttären Cocon, viralliselta nimeltään LV JMVA, LT JMVA, RU JMVA Ma Baker's It's My Life. Tämä tumma neiti jäi jalostuksellisesti ns. yhden lonkan päähän, lonkkalausuntotulos oli C/D. Ehkä pentuna telottu jalka vaikutti tulokseen. Harmitus oli silti suuri, koska neidin muut tulokset olivat priimaa. Coco siirtyikin sijoituskodin omistukseen pian lonkkatuloksen tultua paneelista. Vuonna 2014 hankin Ewabo kennelistä Uriel Fender Eddan kauniin tyttären, Katalin Kantata Ewabon, yhdessä Saija Sierasen kanssa. Olgan astutin omalla uroksellani, EE JMVA, LV JMVA, LT JMVA, BALT JMVA, EE MVA, LV MVA, LT MVA, BALT MVA, BY MVA, MD MVA, CY MVA, ME MVA, ME GR MVA, MEDT MVA, C.I.E. Bon Dzhorno Sole Mio To Frontera's'lla. Olgan synnytys oli hyvin mielenkiintoinen. Hyvin ilmeettömästi, ilman avautumisvaiheen "petailuja", alkoi Olga ponnistaa synnyttäen helposti kolme pentua. Supistuksia oli kyllä, mutta ei enää riittävästi ja lähdimme aamuyöstä päivystykseen. Ultrasimme Olgan ja eläinlääkäri totesi seuraavan pennun olevan iso ja jo kuollut. Tästä syystä päädyimme keisarinleikkaukseen. Lisäksi leikkauspäätöstä vahvisti vihreä neste, jota kohdusta vuoti. Kauhu hiipi mieleeni jälleen kerran ja draamalta ei vältytty tälläkään kertaa. Pentu, joka oli ultrassa todettu kuolleeksi, olikin yhä hengissä, mutta sen sydän löi todella vaisusti. Näin, kun hoitohenkilökunta hieroi ja elvytti pentua. Halusin elvyttää pentua itse, sillä ajattelin, että jos pentu on menehtyäkseen, niin tiedän itse ainakin tehneeni kaikkeni pennun eteen enkä jäisi miettimään, olisinko itse tehnyt toisin tai yrittänyt enemmän, kuin hoitajat. Hieroin pentua ja annoin sille lisähappea noin tunnin verran ja tämä tumma poika jäi elävien kirjoihin. Hoitajat sanoivat lähipäivien näyttävän kuinka pennulle käy ja näin kävikin. "Taistoksi" nimetty pentu kiilasi joukon kärkeen painossa ja oli pentueen isoin luovutusikäisenä. Pennulle jäi tuo Taisto-nimi myös uudessa kodissa. Tätä kirjoittaessani, odotan D-pentuettani syntyväksi lokakuun ensimmäisellä viikolla. Tuntuu hienolta käyttää jalostukseen ensimmäistä kertaa omaa kasvattia. Kerttu, Solevita's Bejewled, on astutettu Latviasta tuomallani sijoitusuroksella LTE, LT JMVA, LT MVA Rendez-Vous avec le passe Got Real'lla. Suurin odotuksin toivon jatkoa kasvatustyölleni tästä pentueesta.
Harrastuksen moninaisia hetkiä ZTP, AD, MD JMVA, BY JMVA, MD MVA Pearl Seeker's Cashmere, Etta, osoittautui oivalliseksi treenikaveriksi. Se oli jäljellä lahjakas nenänkäyttäjä. Tuo leikkimielisesti chocolate-milk-shakeriksi kutsumani neiti oli koira täynnä virtaa ja tekemisen iloa. Etta suoritti ZTP testin jo 1 v 8 kk iässä. Etta oli tuohon aikaan nuorin Suomessa testin suorittanut narttubokseri ja varmaan nykyäänkin nuorimmasta päästä. Tuntui upealta, suorittaa testi koiralla, joka oli ensimmäisestä omasta pentueestani. EE JMVA, LV JMVA, LT JMVA, BALT JMVA, EE MVA, LV MVA, LT MVA, BALT MVA, BY MVA, MD MVA, CY MVA, ME MVA, ME GR MVA, MEDT MVA, C.I.E. Bon Dzhorno Sole Mio To Frontera's'n kanssa olen saanut monet hienot muistot näyttelyistä. Yksi mieleen painuvimmista on ehdottomasti Rakveren näyttely, jossa Ukko oli vain hieman yli vuoden ikäinen. Ukko voitti junioriluokan saaden juniorisertin. Paras uros kehässä juostessa tajusin yhtäkkiä, että kehässä juoksee enää kaksi urosta ja tuomari Kresten Scheel näyttää meille ykkössijaa. Narttua vastaan kisatessa tuomari valitsi Ukon rotunsa parhaaksi, kuten jo aiemmin rotunsa parhaaksi junioriksi. Jäimme odottamaan isoja kehiä, joista ensin oli näyttelyn paras juniori. Rotutuomarimme arvosteli tämän. Hämmästyksekseni ja riemukseni tuomari valitsi Ukon koko näyttelyn parhaaksi junioriksi kymmenien ja taas kymmenien muunrotuisten joukosta. Pian tuli ryhmäkehän vuoro. Ryhmän arvosteli jälleen sama rotutuomarimme. Hän sijoitti Ukon isossa kakkosryhmässä toiseksi. Harvinaista herkkua bokserille, joka ei ole se tyypillisin sijoittuja isoissa kehissä. Ukko on sijoittunut monella kasvattajatuomarilla hyvin, myös rotunsa parhaaksi ja menestynyt muutenkin näyttelyissä varsin hyvin, kuten kirjainlitania nimen edessä kertoo. Reissattu ollaan Venäjältä Moldovaan asti. Ukolla on syntynyt pentueita Suomessa, Ruotsissa ja Unkarissa. Ukon poika saikin Ruotsissa jo omia jälkeläisiä. Unkarissa syntyneestä pentueesta jokainen pentu meni kasvattajille. Narttu jäi kasvattajalle itselle Kellaney kenneliin. Toinen uroksista muutti Yhdysvaltoihin Mirak kenneliin ja toinen Iso-Britanniaan Surfstone kenneliin. Ilolla ja suurella ylpeydellä seuraan kaikkia Ukon jälkeläisiä missäpäin maailmaa sitten ovatkaan.
MH, BY MVA Zhatinne de Casa Los Azahares'n, Ainon, kanssa koimme myös muutamia hienoja hetkiä näyttelyissä. Lappeenrannassa Aino oli rotunsa paras ja lopuksi kakkosryhmän neljäs kasvattajatuomari Luis Gorjao-Henriquesin tuomaroimana. Mukavana muistona myös Valko-Venäjältä saavutettu CACIB ja Valko-Venäjän muotovalionarvo.
Näyttelyharrastamisesta on välillä hohdokkuus kaukana. Lähdet perjantaina työpäivän jälkeen ajamaan yksin Helsinkiin ja matkustat illan viimeisellä laivalla Tallinnaan, ajaaksesi yötä myöden jonnekin Liettuaan, lähelle Puolan rajaa. Nukut hetken ennen kehää ja vietät koko päivän näyttelyssä. Etsit näyttelyn jälkeen majapaikkaa ja jotain syömistä. Nukut viikonlopun ainoat yöunet ja heräät aamulla aikaisin näyttelyyn, jonka jälkeen ajat "tukka putkella" kohti Tallinnan satamaa ehtiäksesi siihen viimeiseen laivaan. Ajat yöllä kotiin, koska maanantaiaamulla on mentävä klo 6.00 töihin. Saat kuulla, kuinka sieltä ulkomailta ne sertit ja valionarvot ”vain” haetaan. Monet kerrat on silti palattu ns. tyhjin taskuin kotiin. Joskus on auto hajonnut ja matkustettu trailerin kyydissä Viron ja Latvian rajalta satamaan ja saatu tuntemattomilta apua. Silti olen saanut näiltä reissuilta ihania ystäviä, joiden kanssa on ihana toteuttaa aina uusia reissuja. Täytyy ilmeisesti olla sopivasti hullu tähän touhuun, mutta niinhän sitä sanotaan, että "rakkaudesta lajiin." Ajatuksia kasvatuksesta Kasvattajana minulle on tärkeää löytää se paras koti kullekin pennulle. Koti, jossa pentu elää täysipainoisena, rakastettuna perheenjäsenenä. Minusta on paras, että pennunostaja ei pentua hankkiessaan lupaa kasvattajalle "kuuta taivaalta". On parempi, ettei lupaa kuin se, että lupaa ja ei pidä lupaustaan. On ilo kuulla sen ns. sohvan- ja sydämenvaltaajan menestyneen näyttelyssä, aloittaneen treenit tai suorittaneen jotain. Ilokseni totean, että jokaisesta pentueesta kasvatteja on käynyt kehässä pyörähtämässä ja aivan bokserin näköisiksi todettu. Suuren ilon minussa saa aikaan myös se, että kasvatit käyvät virallisissa terveystutkimuksissa. Vaikka joskus on niin, että tieto lisää tuskaa, toivoisin silti, että saisin tutkimusten kautta tärkeää tietoa kasvateistani.
Olen testannut kaikki pentuni ennen luovutusta ja todennut sen mukavaksi, puolueettomaksi tavaksi selvittää pennun ominaisuuksia itseäni ja pennunostajia ajatellen. Vaikka testi onkin vain sen hetken havainnointi pennun kehityksestä henkisesti, on se kuitenkin ulkopuolisen ihmisen havainnointi pennun ominaisuuksista ja taipumuksista. Pennunostajat ovat pitäneet siitä, että heillä on muutakin, kuin vain kasvattajan mielipide pennun luonteesta. Testi on kyllä monesti varmistanut sitä tunnetta ja käsitystä, mikä minulla on jo syntynyt kulloisestakin pennusta. Kuten jo mainitsin, kasvattaminen on minulle rakas harrastus ja kasvatustyöni on hyvin pienimuotoista enkä mitään muuta haluakaan. Tällä hetkellä elämän suurin painopiste on rakkaissa lapsissani, Oonassa (4/15) ja Veetissä (5/17). Ehkäpä jonkun ajan kuluttua on taas hieman enemmän aikaa sille "ensimmäiselle lapselle", rakkaalle bokserille niin näyttelykehien kuin treenikenttien ja -peltojen parissa. Värikästä ruskaa ja tunnelmallisia syysiltoja kaikille kera omien ruttukuonojen, myös niistä haaveileville.